Aiemmin ohjelmisto- ja tietojärjestelmäprojekteissa tuotannossa tapahtuvaa testausta katsottiin hieman kieroon ja siitä käytettiin ylentävää nimitystä ”asiakkaiden tekemä testaus”. Eli kehitysprojekti testasi itse mahdollisimman vähän ja antoi asiakkailleen bugit löydettäväksi muun ohjelmiston mukana.

Vanhemmat nörtit muistavat Microsoftin vanhemmat käyttöjärjestelmäversiot, joita jaeltiin asiakkaiden testattavaksi beta-versioina lehtien mukana. Tämä tietenkin joutui siitä, että pc-tietokoneet olivat tuohon aikaan melkoisia palapelejä: periaatteessa jokainen pc pystyi olemaan esim.  laitteistoltaan ja ajureiltaan erilainen.

Vielä jonkin aikaa sitten ohjelmistojen ja tietojärjestelmien ympäristöt olivat hyvin hallinnassa märitellyissä laitteissa ja konesaleissa. Nyt tämä on erilaisten päätelaitteiden, kännyköiden ja pilvipohjaisuuden kautta ympäristön hallinta on totaalisesti pirstoutunut. Monet tietojärjestelmien käyttöympäristö on monimutkainen ja hajautettu. Eli periaatteessa tämä on samanlainen ongelma kuin vanhaan pc-aikaan.

Tämä on johtanut siihen, että luotu testiympäristö ei aina vastaa enää kovin hyvin verrattuna aitoon tuotantoympäristöön. Tämä koskee ympäristön rakennetta esim. laitteistot, ohjelmistot, yhteydet ja sen toimintaa esim. käyttäjämäärät, kuormitus, ympäristön skaalautuvuus. Järjellisesti ja rahallisesti harkittuna osa asioista on nyt syytä testata tuotannossa ja tehdä sitä säännöllisesti.

En nyt tietenkään kehota tai suosittele olemaan testaamatta kehityksen aikana, koska vasta tuotannossa havaitut ongelmat voivat tulla hyvinkin kalliiksi. Testauksen hallinnassa tai strategiassa pitää aina miettiä ja tehdä päätöksiä siitä, koska pystyt testaamaan, mitä pystyt testaamaan ja missä ympäristössä pystyt testaamaan. Sovita aina testaukseen käyttämäsi panos tunnistettuihin ja tunnistamattomiin riskeihin ja uhkiin, jotka voivat tehdä hallaa omalle liiketoiminnallesi, loppukäyttäjillesi tai heidän liiketoiminnalleensa.

Hyvää työpäivän jatkoa!