Citius, Fortius ja sitten Bugitus

Ohjelmistotuotannossa on viime vuosina keskitytty lähinnä mantraan ”nopeammin ja voimakkaammin”, eli pitää saada enemmän julkaistavaa aikaan nopeammassa tahdissa. On siirrytty palvelinhuoneista pilveen, v-mallista ketterään kehitykseen ja lisäksi on kaikenlaisia muita tekemisen ja tekniikan kehitysaskeleita esim. DevOps ja tekniikoiden esim. kontitus.

Testaus on tavallaan tässä aina jälkijunassa esim. testaustyökalujen kehityksen takia, joten sitä usein syytetään hitaudesta. Automatisoitujen testien tekemiseenkin menee aina jonkun verran aikaa, koska sehän on koodausta ja sen lisäksi pitäisi vielä testata käyttäjän näkökulmasta.

Testauksen pitäisi olla aina riskipohjaista, koska kaiken mahdollisen testaamiseen ei koskaan ole tarpeeksi aikaa. Alkuvaiheen, eli vaatimusten ja suunnittelun, aikana syntyy keskimäärin yli 40 % virheistä, joten niiden laadunvarmistukseen pitäisi satsata enemmän.

”Shift left”-termiä käytetään usein testaustyökalujen mainonnassa ja se oikeastaan harhauttaa, koska ei mikään työkalu yksistään auta alkupään vaiheiden laadunvarmistuksessa. Varsinainen dynaaminen testaus alkaa aina vasta sitten, kun on syntynyt koodia. Totta kai aikaisemmin, voi jo suunnitella testejä, mutta ilman koodia testejä ei voi ajaa.

Testaus tulee tarvitsemaan lähitulevaisuudessa tekoälyn apua, koska muuten ultranopeassa kehityssyklissä on vaikea pysyä mukana. Automatisoitu testaus, jossa tekoäly rakentaa testitapauksia analysoimalla lähdekoodia ja rajapintoja sekä ihmisen tekemä manuaalinen ja automaattinen testaus tulevat täydentämään toisiaan.

Kaksi näkökulmaa, joista mielestäni aina pitää testata ovat tekninen ja käyttäjälle näkyvä käyttökokemus. Tekninen näkökulma testaa onko koodi ja rajapinnat toteutettu hyvin, sekä toimivatko ne hyvin yhdessä muiden osien tai järjestelmien kanssa. Käyttökokemuksessa testataan, toimiiko kokonaisuus käyttäjän kannalta loogisesti tyydyttäen käyttäjien tarpeet.

Hyvää työpäivän jatkoa!