Saavuta-seminaarin jälkimainingeissa jäin pohtimaan keskustelua, joka nousi esiin myös eBayn Mark Lapolen puheenvuorossa. Digitaalisten palveluiden arviointi muuttuu nopeasti. Tekoäly tunnistaa virheitä, tarkistaa vaatimustenmukaisuutta ja auttaa löytämään ongelmia ennennäkemättömällä tehokkuudella. Samalla palveluita käyttävät edelleen ihmiset, jotka näkevät, kuulevat, liikkuvat, hahmottavat ja kokevat maailmaa hyvin eri tavoin. Tässä kohtaa tekoälyn kyvykkyyden ja todellisen käyttäjäkokemuksen välille syntyy mielenkiintoinen jännite.
Tekoäly tekee arvioinnista tehokkaampaa
Saavutettavuuden ja käytettävyyden arviointiin on tullut viime vuosina valtavasti uusia työkaluja. Tekoäly pystyy tunnistamaan puutteita käyttöliittymistä, analysoimaan sisältöjä, arvioimaan vaatimustenmukaisuutta ja ehdottamaan korjauksia. Kehitys on erittäin tervetullutta. Moni sellainen työ, joka aiemmin vaati tuntikausien manuaalista tarkastelua, voidaan tulevaisuudessa tehdä huomattavasti nopeammin ja laajemmassa mittakaavassa. Tämä vapauttaa asiantuntijoiden aikaa siihen, mikä tuottaa eniten arvoa eli ongelmien ratkaisemiseen ja parempien palveluiden rakentamiseen.
Samalla on hyvä tunnistaa yksi asia: vaikka tekoäly osaisi kertoa, että jokin on teknisesti väärin, se ei välttämättä osaa kertoa, miltä palvelun käyttäminen ihmisestä tuntuu.
Vaatimustenmukaisuus ei ole sama asia kuin käyttökokemus
Saavutettavuuden parissa työskenteleville tämä ei ole uusi havainto. Palvelu voi täyttää kaikki vaatimukset ja silti tuntua käyttäjästä vaikealta, sekavalta tai kuormittavalta. Navigaatio voi olla teknisesti saavutettava mutta käytännössä hankala ymmärtää. Lomake voi olla standardien mukainen mutta silti työläs täyttää. Asiointipolku voi toimia teoriassa, mutta todellisessa elämäntilanteessa käyttäjä ei löydä etsimäänsä tai epäilee tehneensä virheen.
Sama pätee myös perinteiseen käyttäjätestaukseen. Muutama testikäyttäjä kertoo paljon, mutta harvoin koko totuutta. Usein testit tehdään kontrolloiduissa olosuhteissa ihmisillä, jotka ovat digitaalisesti melko taitavia ja käyttävät palvelua ympäristössä, jossa häiriötekijöitä on vähän. Todellinen maailma on kuitenkin paljon monimutkaisempi.
Keskivertokäyttäjää ei oikeastaan ole olemassa
Palveluita suunnitellaan usein oletukselle käyttäjästä, joka näkee hyvin, kuulee hyvin, ymmärtää sisällön nopeasti ja käyttää palvelua rauhallisessa tilanteessa. Todellisuudessa käyttäjät ovat kaikkea muuta. Joku käyttää ruudunlukijaa, joku navigoi pelkällä näppäimistöllä tai käyttää palvelua toisella kielellä kuin omalla äidinkielellään. Joku yrittää hoitaa tärkeää asiaa kiireessä, väsyneenä tai stressaantuneena tai hahmottaa sisältöä eri tavalla kuin suunnittelijat ovat olettaneet. Juuri näissä tilanteissa palvelun todellinen laatu paljastuu, ei silloin, kun kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Vaikeimmat käyttötilanteet opettavat eniten
Olen vuosien aikana huomannut, että kaikkein arvokkaimmat havainnot syntyvät usein silloin, kun palvelua arvioivat ihmiset, joiden käyttökokemus poikkeaa merkittävästi suunnittelijoiden omasta kokemuksesta. Näkövammainen käyttäjä voi paljastaa rakenteellisen ongelman, jota kukaan ei ole huomannut. Ikääntynyt käyttäjä voi tuoda esiin epäselvyyksiä, jotka hidastavat asiointia myös muilla käyttäjillä. Neurokirjon käyttäjä voi tunnistaa kuormittavia ratkaisuja, jotka vaikuttavat todellisuudessa paljon laajempaan käyttäjäjoukkoon. Mielenkiintoista on, että nämä havainnot eivät yleensä hyödytä vain kyseistä käyttäjäryhmää, vaan parantavat palvelua lähes aina myös kaikille muille.
Tekoäly osaa arvioida käyttöliittymää, ihminen kertoa kokemuksesta
Tekoäly voi tunnistaa puuttuvan tekstivastineen tai havaita kontrastiongelman. Se voi kertoa, että lomake ei noudata jotakin vaatimusta, mutta se ei vielä luotettavasti kerro, miltä käyttäjästä tuntuu, kun tärkeän asian hoitaminen keskeytyy kerta toisensa jälkeen.
Tekoäly ei tunnista turhautumista tai epävarmuutta eikä sitä, että palvelua ei ole suunniteltu minua varten. Nämä ovat kokemuksia, joita ei voi johtaa pelkästään koodista, käyttöliittymästä tai teknisestä analyysistä, sillä niiden ymmärtäminen vaatii ihmisiä.
Tulevaisuuden kilpailuetu on ihmisten ymmärtäminen
Teknologian kehittyessä teknisten virheiden löytäminen muuttuu jatkuvasti helpommaksi ja tähän tekoäly soveltuu erinomaisesti. Samalla ihmisten ymmärtämisestä tulee entistä arvokkaampaa. Ehkä tulevaisuuden tärkein kysymys ei olekaan, kuinka tehokkaasti osaamme arvioida järjestelmiä, vaan kuinka hyvin osaamme ymmärtää niitä ihmisiä, joille järjestelmiä rakennamme. Lopulta palvelun laatua ei ratkaise se, täyttääkö se vaatimukset vaan se, pystyykö ihminen käyttämään palvelua sujuvasti, luottavaisesti ja omista lähtökohdistaan käsin ja sitä ei voi ulkoistaa tekoälylle.
Lopulta saavutettavuuskaan ei ole vain tekninen ominaisuus, vaan mittari sille, kuinka hyvin ymmärrämme ihmisiä.
Kirjoittajana Q-Factoryn kehitysjohtaja Ari-Pekka Saarela ja Saavuta-seminaarin ”isä”. 11.11.2026 järjestetty Saavuta-seminaari pidettiin jo 11. kertaa ja 4. kertaa Q-Factoryn pääorganisoimana.



