Lunta tupaan!
Tänä talvena on anonyymi testipäällikkö saanut huhkia lumitöiden parissa. Lumikasojen korkeus on jo sitä luokkaa, että pitäisi olla jo Pekka Markkasen pituinen, jotta voisi donkata täyden lumikolallisen kasan päälle. Välillä lumikolaan tai -lapioon nojatessa ja huilatessa on tullut ajateltua, että lumisateella ja lumitöillä on yhtäläisyyksiä ohjelmistokehityksen vianhallintaan.
Virheet kasautuvat joskus lumikasojen tapaan tietyssä vaiheessa projektia. Silloin on vain tehtävä tiukkaa analyysiä: mikä kasa kannattaa siirtää ensiksi, jotta muiden kasojen käsittely olisi helpompaa. Eli kommunikointi kaikkien projektin intressiryhmien välillä nousee arvoonsa: mitkä virheet pitää korjata heti, mitä korjataan seuraavaksi ja mitkä lykätään myöhemmäksi. Priorisoi, karsi ja kommunikoi vakavimmat viat ja niiden korjauksen eteneminen. Näin helpotat projektin päätöksentekijöiden tuskaa.
Lumen tuloa on vaikea estää, mutta ohjelmistovirheiden ehkäisemiseen kannattaa investoida. Sitä kutsutaan laadunvarmistukseksi, mutta nykyään tuntuu olevan trendinä se, että luotetaan erilaisiin menetelmiin ja yhteiseen prosessiin. Kuinka yhtenäisesti niitä menetelmiä ja mahdollisesti jotenkin kuvattua prosessia sitten oikein käytetään, onkin aivan toinen juttu.
Ketterään kehitykseen kuuluu oleellisena osana reagointi ja prosessin muuttaminen. Asiakkaan löytämien vakavien vikojen syntyhistorian analysointiin kannattaa satsata, eikä vain tyytyä siihen ensimmäiseen helppoon selitykseen: olisi pitänyt testata enemmän ja aiemmin. Muista aina kysyä eri osapuolilta miksi se kuuluisat viisi kertaa. Analysoinnin tuloksen perusteella voi sitten säätää prosessia.
Hyvää työpäivän jatkoa!